perjantai 2. tammikuuta 2015

muuttoilmoitus

Do you remember löytyy nykyään Lilystä täältä!

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

vuosi 2014, pt.2

Heinäkuun alkupäivät kuluivat vielä sängyn pohjalla Netflixiä tuijotellen ja jäätelöä syöden, mutta kirurgin kontrollikäynnin jälkeen suuntasin heti kuun ensimmäisenä viikonloppuna Ouluun äiskän hoiviin. Viiden viikon sairasloma tuntui poikkeuksellista ruokavaliota ja särkylääkkeiden napsimista lukuun ottamatta ihan tavalliselta, superpitkältä lomalta: nautin hellejaksosta, reissasin porukoiden kanssa Itä-Suomeen sukuloimaan ja asuntomessuille, istuin Oulu-kavereiden kanssa terasseilla viinilasillisilla ja otin selfieitä muumia muistuttavasta naamasta. Kuun lopussa palkitsin itseni nopeasta parantumisesta ja soseruokavalion sietämisestä ostamalla pitkään haaveissa olleen Marc by Marc Jacobsin kellon. 

7. heinäkuu


Elokuu alkoi muuttohommissa. Pakkasin pieneen yksiöön mahtuvan omaisuuteni parissa päivässä ja muuttofirma siirsi tavarat uuteen kotiin alta aikayksikön. Muuttosiivouksen keskellä onnistuin saamaan pikkurilliin tulehduspöpön ja antibioottikuurin pari ensimmäistä päivää vietin yhden sormenpään takia neljän seinän sisällä Netflixistä White Collaria tuijotellen. Viimeiset lomaviikot ennen uudessa työssä aloittamista kuluivat sisustaen, kun vaihdoin huolekalujen järjestystä ympäri joka toinen päivä ja ostin uuden lampun sekä maton. Yksi viikonloppu kului Helsinkiin tulleen serkun kanssa turisteillen, ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Ravintolapäivän pop up -ravintoloita. Seitsemän viikon loman jälkeen aloitin uudessa työpaikassa, ja loppukuu menikin totutellessa pitkästä aikaa säännölliseen arkeen.

8. elokuu


Syyskuu oli yhtä haipakkaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Parin viikon koulutusjakson jälkeen pääsin töissä kerralla tositoimiin, kun uusien opiskelijoiden orientaatioviikko alkoi heti perehdytyksen päätyttyä. Kiireen keskellä kieltäydyin hyväksymästä orastavaa flunssaa ja lopulta vietin pitkän viikonlopun sängynpohjalla puhekiellossa. Kuun puolivälissä äiti ja vanha perhetuttu tulivat vierailulle Helsinkiin, ja pääsin leikkimään turistiopasta sekä nauttimaan äiskän sponsoroimista herkkuhetkistä. Kahden kuukauden Töölö-elämän jälkeen syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestin viimein tuparit! Toteutin jo toisen materiahaaveen muutaman kuukauden sisällä, kun kiikutin Minna Parikan kauniit Buster Spades -pupukengät kotiin.

9. syysuu


Lokakuu jatkoi alkusyksyn kanssa samalla, tekemisentäyteisellä linjalla. Kuukausi alkoi rapujuhlilla, joiden jälkeen iski vuoden pahin sinkkukriisi. Kriisi oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta siirryin saman tien stressaamaan silmissä ohentuvia hiuksia ja suunnittelin tukan radikaalia lyhentämistä. Kuun toinen viikko sujahti kenties vuoden tiukimmassa juhlaputkessa kv-viikon tapahtumien merkeissä, kun neljän päivän ajalle kalenteriin oli merkattu appro, kaksi kolmen ruokalajin illallista sekä Sillis. Supersosiaalisen ja rankan viikonlopun jälkeen vietin syksyn ainoan Oulu-reissun tekemättä juuri mitään tai edes näkemättä kavereita.

10. lokakuu


Marraskuu käynnistyi lempinaisen Helsinki-visiitillä, jonka aikana testattiin lauantaibrunssi töölöläisessä Trattoria Sognossa ja kuunneltiin repeatilla Eva & Manun uutta levyä. Heti seuraavalla viikolla juhlittiin pitkään odotettua nykyisten ja vanhojen toimistolaisten iltapukujuhlaa Vanhalla. Päivä alkoi laittautumisella pitkän kaavan mukaan kampaajakäynteineen kaikkineen, mutta aamukuudelta pöydillä tanssiessa glamour oli enää hämärä muisto. Loppukuusta kalenteri loisti ensimmäistä kertaa koko syksynä tyhjyyttään ja kaamosmasennus iski voimalla päälle. Taistelin väsymystä vastaan aloittamalla aamutreenit kuntosalilla ja pitkien pohdintojen jälkeen leikkautin epäsymmetrisen, pitkän polkkatukan. 

11. marraskuu


Joulukuu kului vielä marraskuutakin pahemmassa sumussa kiitos vuoden pimeimmän ajan. Aikaiset aamuherätykset muuttuivat kuun vaihteessa yhtäkkiä mahdottomiksi, joten oman sekä muiden mielenterveyden vuoksi annoin hieman pidempien yöunien voittaa taistelun kello seitsemän aamusaleja vastaan. Itsenäisyyspäivää vietin helsinkiläistyneiden Oulu-kavereiden kanssa pikkujoulutunnelmissa presidentin vastaanottoa tapittamalla  ja katselin ikkunasta ohikulkevaa soihtukulkuetta. Yhdelle viikonlopulle sattunutta kolmien pikkujoulujen putkea lukuun ottamatta Netflix vei suosituimman (ja käytännössä ainoan) vapaa-ajan aktiviteetin tittelin. Joulu kului perinteiseen tapaan Oulussa Pottereita herkkuvuoren keskellä lukien, porukoiden seurassa kotona hengaiten sekä kavereiden kanssa kahvitellen, brunsseillen ja Sherlockia maratoonaten.

12. joulukuu

tiistai 30. joulukuuta 2014

vuosi 2014, pt.1

Tammikuussa fiilistelin harmaan syksyn jälkeen taivaalle noussutta aurinkoa ja sen mukanaan tuomaa kevättä. Kävin katsomassa Bella Figura -baletin Kansallisoopperassa ja emännöin Helsingissä piipahtaneita parasta ystävää sekä serkkua, jonka kanssa  herkuttelin kakkubuffetissa ja ihailin Lux Helsinki -valotaidetta. Töiden ja koulun ohella aika kului Speksin parissa, kun helmikuiseen ensi-iltaan valmistauduttiin mökkireissulla ja näytöksiä sekä kiertuetta suunnittelemalla. Fanityttöilin Sherlockin kolmoskautta ja intoilin Turkin-lomasta upeassa huvilassa, joka varattiin toukokuun lopulle.

1. tammikuu


Helmikuu alkoi Speksin harkkaviikonlopulla, ja seuraavat kaksi viikkoa illat kuluivat pitkälti näytöksissä. Pelkäsin speksiajan jälkeen koittavaa KY-tyhjiötä ja hain mukaan seminaariprojektiin, josta on vuoden aikana epävarman alun jälkeen kasvanut oma lempilapseni. Synttärit kuun puolivälin tienoilla hujahtivat ohi työvuoron ja tenttiinlukemisen merkeissä, enkä ehtinyt juhlia vanhentumista jälkikäteenkään. Sain kuitenkin Oulu-kavereilta lahjaksi supersuloisen kaulakorun, josta alkoi rakkaus ruusukultaisiin asusteisiin. Vuoden ensimmäisestä tenttiviikosta selvittyäni karkasin pitkäksi viikonlopuksi Ouluun rentoutumaan ja stressin lauettua onnistuin nappaamaan sitkeän flunssapöpön.

2. helmikuu


Maaliskuun ensimmäisenä päivänä pääsin airueena mukaan KY:n Vuosijuhlaan nauttimaan herkullisesta illallisesta ja illan ohjelmasta säihkyvässä miljöössä – ja loppuillasta tanssimaan Kappelin kristallikruunujen alla. Seuraavan viikon kiersin Suomea speksikiertueella, jonka aikana tutustuttiin olemattomien yöunien lomassa muun muassa Mikkelin ainoan yökerhon opiskelijahintoihin sekä turkulaiseen hampurilaisbuffetiin! Haipakka ei päättynyt vielä siihenkään, sillä seuraavalla viikolla suuntasimme kaveriporukan kanssa mökkireissulle ja siitä suoraan risteilylle. KY:n sihteerihaku lähestyi huimaa vauhtia, ja kavereiden kannustuksesta päätin viimein hakea. Loppukuu oli pelkkää hattaraa ja vaahtokarkkeja, kun haaveilin paitsi unelmatyöpaikasta myös uudesta kodista Töölössä ja kävin elämäni ensimmäisillä oikeilla treffeillä Tinder-Teekkarin kanssa.

3. maaliskuu


Huhtikuu kului yhtä euforisissa merkeissä kuin edeltäväkin kuukausi. Maaliskuun minuuttiaikataulun jälkeen kevään viimeisen tenttiviikon jälkeinen duuni + markkinatutkimuskurssi -yhdistelmä tuntui suorastaan lomalta. Tinder-Teekkarin kanssa tulimme toisten treffien jälkeen yhteistuumin siihen tulokseen, että tästä ei taida tulla yhtikäs mitään. Lähetin hakemuksen nykyiseen työpaikkaani, selviydyin työhaastattelusta jännityksestä huolimatta kunnialla ja odotin hakuprosessin lopputulosta vuoroin innokkain ja kauhunsekaisin tuntein. Pääsiäisen vietin kotikotona Oulussa kevättä, vapautta sekä Kaija Koon uutta levyä fiilistellen ja kävin porukoiden kanssa moikkaamassa mummoa Kalajoella.

4. huhtikuu


Toukokuun aloitti viileä ja sateinen vappu, enkä vieläkään oppinut rakastamaan monen opiskelijan vuoden kohokohtaa. Vapun jälkeiset tapahtumat kuitenkin vähintäänkin kompensoivat harmaata alkua, ja kaikki meni kerrankin juuri niin kuin Strömsössä: sain unelmatyöni, uusi Töölö-koti häämötti jo ihan kulman takana ja kaveriporukalla suunnattiin  koko kevään odotuksen jälkeen viikon mittaiselle Turkin-lomalle luksushuvilaan. Onnea varjosti hetken aikaa oikomishammaslääkäri, joka yritti siirtää kesälle suunnitellun purentaleikkauksen syksylle juuri uuden työn alkamisajankohtaan. Taistelin operaation takaisin alkuperäiseen aikatauluun ja aloin valmistautua henkisesti kymmenen vuotta odottamaani leikkaukseen.

5. toukokuu


Kesäkuun alun vietin tiiviisti töissä. Purentaleikkaus siirrettiin kiireellisempien tapausten takia juhannusta edeltävältä viikolta kuun loppuun, joten suuntasin ex tempore Ouluun viettämään juhannusta ja nauttimaan kesän ensimmäisistä ja viimeisistä grilliherkuista. Leikkaus 27. päivä sujui paremmin kuin hyvin, ja pelot pilliruokavaliosta ja puhumisongelmista osoittautuivat täysin turhiksi, Heti leikkauksen jälkeen sain kuulla, että vuokrasopimukseni Töölössä alkaisi elokuun alussa. Kahden sairaalayön jälkeen pääsin kotiin syömään vanukkaita ja sosekeittoja sekä äidin ja isän tukemana pikaiselle visiitille tulevaan kotiini.

6. kesäkuu

maanantai 29. joulukuuta 2014

uusi vuosi, uudet kujeet (ja blogialusta)

Blogi-inspis on loman myötä kohonnut pilviin, ja kuten jokaisen henkilökohtaisen bloginousukauden aikana myös tällä kertaa samalla iski tarve keksiä jotain uutta. Viimeksi uudistin blogin ilmettä reilu vuosi sitten syksyllä, jolloin suunnittelin myös blogimuuttoa mutta päätin viime tingassa jatkaa vanhassa tutussa osoitteessa.

Olen blogannut reilut neljä ja puoli vuotta Bloggerissa – ensin reilun vuoden ajan vanhaa Carry on Dancingia ja nyt yli kolme vuotta tätä blogia. Bloggaaminen on rakas harrastus ja paikka kaikelle kauniille, enkä tee tätä ketään muuta kuin itseäni varten. En ole koskaan mainostanut blogiani missään, ja lukijajoukko onkin pysynyt varsin pienenä. Viime aikoina olen kuitenkin herännyt ajatukseen, että mitä jos jossain onkin ihmisiä, joita blogini ehkä kiinnostaisi, mutta jotka eivät yksinkertaisesti koskaan eksy tänne?

Sen takia blogi muuttaa vuoden 2015 alussa (eli ihan muutaman päivän kuluttua!) "ihmisten ilmoille" Lilyyn. Do you remember löytyy Lilystä TÄÄLTÄ, ja siellä pääsee lukemaan kaksi kuluneen vuoden tiiviiseen pakettiin kokoavaa postausta jo nyt! 


muuttoilmoitus

Tuntuu loogiselta aloittaa puhtaalta pöydältä ja blogipohjalta uuden vuoden alkaessa, joten vuoden viimeiset postaukset tulevat vielä myös tänne Bloggerin puolelle luettavaksi. Blogloviniin uusi osoite www.lily.fi/blogit/do-you-remember päivittyy tammikuun alussa automaattisesti, mutta muiden täytyy muistaa vaihtaa osoite itse. Vanha blogi ei muutosta huolimatta ole katoamassa mihinkään, vaan se jää näkyviin ja luettavaksi jatkossakin. Tavataan Lilyssä!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

fluffy

Eilinen aleshoppauskierros onnistui jopa hämmentävän hyvin: en palannut kotiin tyhjin käsin mutten myöskään tyhjentänyt tiliä viimeisiä senttejä myöten. Jälkimmäinen skenaario tosin vaikutti  hetken aikaa uhkaavan todennäköiseltä, kun kiikutin sovitettavaksi puolet Stockmannin naistenosastosta... Olen viime aikoina yrittänyt karsia kaapeista vähälle käytölle jääneitä vaatteita ja samalla seula uusien hankintaan on tiukentunut, joten jätin suosiolla "ihan kivat" vaikkakin puoli-ilmaiset rievut kauppaan ja loppujen lopuksi kiikutin kassalle vain yhden uuden lempivaatteen!

aIMG_0697

Viimeiset pari kuukautta olen nauranut kippurassa comebackin tehneille, kiiltävästä karvalangasta neulotuille vaatteille, joista sain yliannostuksen jo edellisellä kierroksella vuosituhannen vaihteessa. Ala-asteikäisen Johannan lemppariasusteet, punainen ja pörröinen kaulaliina sekä yhteensopiva lakki, ovat piirtyneet verkkokalvoille piinaavan tarkasti, joten ajattelin kiertää trendin tällä kertaa kaukaa... Valkoinen, superpehmeä perusneule onnistui kuitenkin nousemaan lapsuuden traumojen yläpuolelle, ja jouduin jälleen kerran perumaan kaikki pahat puheeni jonkin aluksi hölmöltä vaikuttaneen muoti-ilmiön suhteen.

Aurinkoisiin pakkaspäiviin täydellisesti sopiva pusero pääsi testikäyttöön heti eilen, kun puin sen simppelisti tummien farkkujen pariksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla yhdistää neuleen astetta skarpimmin ainakin kuluneen syksyn lempparihameeseen ja vaaleanharmaan villakangashameen kaveriksi!

aIMG_0713
aIMG_0686

Varma uuden vuoden ja puhtaalta pöydältä aloittamisen merkki on, että iänikuisen mustan sijaan tekee mieli pukeutua vaaleisiin sävyihin ja kirkkaisiin väreihin. Helsingistä reilu viikko sitten lähtiessä mieli ei ollut vielä yhtä vahvasti keväässä ja pakkasinkin mukaan lähinnä mustaa ja harmaata. Pahimpaan hätään löysin Oulu-kodin komeroista Lumenen korallinpunaisen kynsilakan, jolla sain kokonaisuuteen edes pienen väriläiskän. Marc by Marc Jacobsin ruusukultainen kello on roikkunut ranteessa syksyn ajan lähes päivittäin asusta riippumatta, mutta sekin pääsee ihan uudella tavalla oikeuksiinsa keväisten sävyjen rinnalla!

aIMG_0679
aIMG_0717

lauantai 27. joulukuuta 2014

"lupaa, ettet eksy minuun"

Parin päivän sohvannurkassa nyhjäämisen, mässäilyn ja telkkarin tapittamisen jälkeen eilen tuntui oikein virkistävältä siirtyä suorittamaan samoja aktiviteetteja astetta sosiaalisemmin ystävän luo. Kahdeksan tunnin, kolmen Sherlock-jakson sekä lukuisten teekupillisten ja yhden syödyn quiche lorraine -pellillisen jälkeen hipsin viimein onnellisena kotiin. Ilta kului joulupaketista paljastuneen Tove Janssonin kuvapainotteisen elämäkerran parissa. Tutustuin lempitaiteilijani elämään jo vuosi sitten joululahjaksi saamani "perinteisemmän" elämäkerran myötä ja kävin katsomassa Tove Jansson -juhlavuoden näyttelyn Ateneumissa kaksi kertaa, joten lahja osui täysin nappiin!

aIMG_0661

Vuosi sitten ensimmäistä elämäkertaa lukiessa tartuin Janssonin "Tee työtä ja rakasta" -mottoon ja tällä kertaa pysähdyin erään miesystävän Tovelle esittämän pyynnön kohdalle: "Lupaa, ettet eksy minuun". Itseni kadottaminen toiseen ihmiseen on joskus tuntunut niin luonteenomaiselta piirteeltä, että olen suunnitellut kaiverruttavani itselleni kaulakoruun saman viestin, never lose yourself. Ensimmäistä kertaa aikoihin tänä vuonna en ole joutunut muistuttamaan itseäni ajatuksesta, jonka olisin vielä pari vuotta sitten voinut tatuoida iholleni.

Kirjan lause tuntuu kuitenkin ajankohtaiselta, sillä eräs ystävä elää parhaillaan vaahtokarkin ja hattaran makuisia rakkauden ensihetkiä. Suuren osan ajasta elämässä ei tunnu olevan muuta kuin uusi poikaystävä: kuulumistiedusteluihin saa vastaukseksi ystävän viimeaikaisten fiilisten sijaan pitkän selostuksen tuntemattoman ihmisen tekemisistä, ja kaikki muutkin puheenaiheet luisuvat hitaasti mutta varmasti kohti täydelliseltä vaikuttavan miehen elämää. Parhaan ystävän leijumista vaaleanpunaisissa pilvissä on ajoittaisen raivostuttavuuden ohella ihanaa seurata, mutta kaikesta huolimatta toivon vaiheen lipuvan pikku hiljaa ohi...

aIMG_0672
aIMG_0669

Sinkkuna on helppoa katsoa toisen parisuhdetta vierestä ja sanoa, etten enää koskaan miellä itseäni ensisijaisesti yhtenä puolikkaana kahden ihmisen symbioosista. Itseluottamusta on kertynyt parin viime vuoden aikana täysin omin avuin, enkä kaipaa ketään tekemään itsestäni parempaa tai kokonaista. Samalla olen ensimmäistä kertaa koskaan kiinnostunut vahvoista, itsenäisistä ihmisistä sen sijaan, että ajautuisin toistuvasti hoivaamaan ja "parantamaan" pahoja poikia tai muuten apua kaipaavia. Kuulostakoon self help -korulauseilta, mutta uskon ja toivon, että tältä pohjalta tulevat parisuhteeni muodostuvat kahden puolikkaan sijaan toisiaan täydentävistä, erilläänkin hyvin pärjäävistä ihmisistä.

aIMG_0650

perjantai 26. joulukuuta 2014

brunssiasu

Viime sunnuntaina Cafe Roosterin brunssille suunnatessa vedin päälle syksyn lempparivaatteen: H&M:n raidallisen hameen, joka armollisesti piilottaa jopa brunssimässäilyn jälkeisen vatsan. Kaupungin parhaalla brunssilla tuli tosin vedettyä sen verran erilaisia herkkuja, että suht korkeavyötäröisen hameen leveä helmakaan ei enää auttanut vaan vyötärönauha alkoi kiristää kevyesti...

xIMG_0431

Helsingissä brunssikulttuuri on elänyt vahvana kai jo pitkään, mutta Oulussa aletaan vasta nyt heräillä uuteen trendi-ilmiöön. Vielä muutama vuosi sitten tietääkseni yksikään kahvila tai ravintola koko kaupungissa ei tarjoillut brunssia Puistolan "kahvilabrunssia" eli normaalia isompaa aamiaista lukuun ottamatta, mutta nykyään runsasta buffetbrunssia saa jo ainakin Antellin kahvilasta ja Cafe Roosterista. Antell on vielä toistaiseksi testaamatta ja tilanne tuskin muuttuukaan hetkeen, sillä Roosterin brunssia kokeiltuani en ehkä halua tuhlata rahojani mahdollisesti (ja todennäköisesti) pettymyksen tuottavaan vaihtoehtoon.

Nappasin brunssilla yhden ainoa kuvan ekalta kierrokselta, ja sen jälkeen keskityin some-epäseksikkäästi syömiseen sekä parhaaseen mahdolliseen seuraan. Ainokainen kuva löytyy joka tapauksessa Instagramista täältä, jos joku haluaa kaiken hehkutuksen ja palopuheen jälkeen kuvatodisteen.

xIMG_0436
xIMG_0432

Monipuolisen ja herkullisen valikoiman lisäksi Roosterissa on ihanan lämmin tunnelma, ja kahvila olisi taatusti kantapaikkani jos asuisin vielä Oulussa. Kroonista kahvilannurkissa nyhjääjää ilahduttaa kaupungin kasvanut tarjonta, sillä muinoin lukiovuosien kahvilahengausaikoina vaihtoehtoja oli tasan kolme: ylihintainen Roberts, kolkko Bisketti ja ketjukahviloiden kuningas Coffee House. Meidän porukan kantapaikaksi valikoitui valtavien sohvien ja ällömakean café mochan vuoksi Coffari, ja empiiristen havaintojen mukaan se on edelleen teinien suosiossa. Haluan silti vakaasti uskoa, että fiksuna tyttönä olisin ymmärtänyt jo silloin hyvän päälle, jos Rooster vain olisi ollut maisemissa!